Galina

/ käännös suomen kielestä englanniksi Kirsti Suomivuori /

“ I kiss you, sweetheart “.
My mother closes her letters.

” Do you know my dear mother,
nobody calls me sweetheart here.
Do you imagine me as a miniature sculpture that is alive…?
And you, forever young see me.
A smile, an ornament .
You dream of my golden hair.
You see my deeds and words as golden.
Oh, if only people would judge me with my mother s voice.
“He” would understand my worries…
Then, as in my rosy childhood,
it would be difficult to count my smiles.
Then through days and nights
I would fly in my dreams…
Then his slander
would not make me stoop my shoulders.

One day I’ll be everyone’s kin,
And a total stranger will comfort me in my distress.
And a stranger will not judge me
because of my character, looks or poetry…
And a stranger will become a friend –
like you, my mother,
and he will write me a letter one day, closing
“See you soon, my sweetheart –
With love and kisses…”

6.12.2006 Taavetti / Luumäki /

Muukalainen: Olen sukua kaikille

”Suutelen sinua, kultaseni”.
Näin äiti päättää kirjeensä.

Tiedätkö äitini – rakkaani,
minua täällä ei kukaan näin puhuttele.
Kuvitteletko tosiaan minut eläväksi pienoisveistokseksi….?
Ja Sinä ikuisesti nuorena katselet minua.
Hymy – kaunistus.
Näet unta hiuksistani kultaisista.
Kultaisina – minun sanani ja tekoni.
Oi, jos äidin äänellä ihmisten puheet tuomitsisivat.
Oi, jos hänellä olisi äitini sydän,
”Hän” tajuaisi minun huoleni…
Silloin, kun olin vaaleanpunaisessa lapsuudessani,
olisi vaikea laskea hymyjeni määrää.
Silloin läpi aamujen ja iltojen
leijailisin haaveeni luo…
Silloin ei hänen perätön panettelunsa
onnistuisi painamaan olkapäitäni alas.
 
Joskus tulee tapahtumaan,
että olen kaikille sukua.
Ja joku ventovieras rauhoittaa,
kun minä joudun hätään.
Ja joku muukalainen ei tuomitse luonteesta, ulkonäöstä, runoistani…
Ja eräästä muukalaisesta tulee ystävä
- samankaltaisena kuin sinä äiti olet.
Ja minulle tämä ”joku”
kirjoittaa joskus kirjeen
- viimeisinä riveinä lukee:
”Tapaamisiin KULTASENI suudelmin…”

Galina Punkkinen